Liikenneväylien korjausvelkaohjelma on päättymässä

Ilman lisärahoitusta hyödyt menetetään nopeasti.

18.12.2018
Teksti Esko Lukkari

Liikenneväylien 600 miljoonan euron korjausvelkaohjelma 2016–2018 on päättymässä. Kunnossapitorahan 20 prosentin vuotuisella lisäyksellä väylien kunnon huonontuminen ja korjausvelan kasvu on hetkeksi pysähtynyt ja muutama kalliimpi kunnostushankekin on toteutettu.

Valtioneuvoston myöntämän liikenneväylien korjausvelkaohjelman rahaa on käytetty maantie-, rata- ja vesiväylien kunnossapitoon sekä niihin liittyvien digitaalisten ratkaisujen kehittämiseen kolmen vuoden aikana.

Liikennevirasto tiedotti asiasta 10.12.

Liikenneviraston johtava asiantuntija Vesa Männistö sanoo, että kun rahoitus on nyt pudonnut ohjelmaa edeltävälle tasolle, edessä on väyläverkkojen kunnon heikentyminen. Hän on huolissaan siitä, että korjausvelkaohjelman hyödyt menetetään aika nopeasti.

Männistö on toki tyytyväinen saatuun rahoitukseen, joka toi tervetulleen lisän huonokuntoisten teiden, rataverkon ja vesiväylien kunnostamiseen.

”Rahoituksen tärkein saavutus oli se, että väyläverkkojen huonontuminen ja korjausvelan kasvu kyettiin pysäyttämään. Etenkin maantieverkolla pystyttiin panostamaan myös vähäliikenteisen tieverkon kunnostamiseen. Tätä ei voitu tehdä vähään aikaan seutu- ja yhdysteille. Näin pystyttiin tukemaan muun muassa metsä- ja bioteollisuuden toimintaedellytyksiä”, hän sanoo.

Tienkäyttäjille ei välttämättä näy vielä se, että korjausvelkaohjelman lisärahoituksen käytössä on panostettu laatuun. Teiden päällysteitä on nyt uusittu aiempaa järeämmillä toimilla, kuten paksummalla päällystekerroksella ja kunnostamalla myös teiden rakenteita.

”Tämä helpottaa kunnossapitoa tulevaisuudessa”, Männistö sanoo.

Osana ohjelmaa pystyttiin edistämään väylien kunnossapidossa myös digitalisaatiota, jonka osuus oli 35 miljoonaa euroa. Digihankkeissa uudistettiin liikenne-, väylä- ja liikkumistietojen tuottamista, ylläpitoa ja jakelua monipuolisesti. Tavoitteena on aiempaa parempi aikataulujen pitävyys, väylien kunto sekä väylien käyttäjien turvallisuus.

”Teiden kunnostuksen tavallista järeämmät toimet ja digitaaliset uudistukset kantavat hedelmää pitkälle tulevaisuuteen. Tämä olisi jäänyt tekemättä, jos lisärahoitusta ei olisi ollut,” Vesa Männistö toteaa.

Jännevirta, Aurora ja rataverkko

Lisärahoitus antoi mahdollisuuden toteuttaa myös joitakin kalliimpia erityishankkeita, kuten Jännevirran sillan, rautateiden turvalaitteiden uusimisen sekä pohjoisessa toteutetun Aurora-hankkeen, jossa luotiin automaattisen liikenteen testialue ja toteutettiin mittava tienparannushanke valtatiellä 21. Näin mittavien kohteiden mahduttaminen perusväylänpitoon on normaalisti mahdotonta.

Tuoreen tutkimuksen mukaan tienkäyttäjien tyytyväisyys tieverkon kuntoon ei kuitenkaan parantunut. Rahoitusjakson aikana saatiin tienkäyttäjien tyytymättömyyden kasvu lähinnä pysähtymään. Syyksi Männistö näkee sen, että vaikka korjausvelkaohjelman rahoitussumma oli suuri, se oli vain pieni osa kokonaistarpeesta.

”Käytännössä vuodessa saatiin vain noin 20 prosentin lisä kunnossapidon rahoitukseen ja kun se jaettiin ympäri maata, niin se ei näy tielläliikkujille merkittävänä parannuksena. Vähäliikenteinen maantieverkko oli päässyt niin huonoon kuntoon, että kolmen vuoden lisäpanostus ei saanut sitä hyvälle tasolle,” Männistö toteaa.

Lisärahoituksella ei kolmen vuoden aikana tehty erityisiä investointeja talvihoitoon, johon hänen mukaansa yleensä ollaan tyytymättömiä. Tämä korostui etenkin, kun talvet olivat poikkeuksellisen haastavia. Tilanteeseen odotetaan parannuksia pidemmällä aikavälillä uusien talvihoidon linjausten ja uuden talvihoidon urakkamallin astuttua voimaan.

JAA