Päämainos
Selvitys: Julkisista hankinnoista on mahdollista säästää yli 500 miljoonaa
Hankinta 24.02. 10:09

Selvitys: Julkisista hankinnoista on mahdollista säästää yli 500 miljoonaa

Suomessa tehdään julkisia hankintoja vuodessa noin 45 miljardilla eurolla. Lainsäädäntöä uudistamalla summasta olisi mahdollista säästää jopa puoli miljardia, arvioivat asiantuntijat.

24.02.2023
Teksti Ilmari Tuomivaaramari kuvat Adobe Stock

 

"Pystymme säästämään julkisista hankinnoista satoja miljoonia euroja vuodessa, kun tehostamme hankintoja muuttamalla lainsäädäntöä. Julkisiin hankintoihin kuluu nykyisin kymmeniä miljardeja euroa vuodessa", kirjoittavat valtiovarainministeriön blogissa 23.2. erityisasiantuntija Atro Andersson, professori Kirsi-Maria Halonen, vanhempi asiantuntija Jussi Pyykkönen ja professori Janne Tukiainen. Kirjoittajat ovat olleet mukana tekemässä selvitystä julkisten hankintojen säästökeinoista. 

Valtiovarainministeriö on tilannut selvityksen Turun yliopistolta, Lapin yliopistolta ja PTCS OY:ltä. Selvitys on tarkoitus julkaista maaliskuun alkupuolella.Selvityksessä on kartoitettu talous- ja oikeustieteellistä tutkimusta julkisista hankinnoista. Lisäksi on selvitetty, miten muut Euroopan maat ovat ohjanneet hankintoja.

Kirjoittajat avaavat blogissaan kahdeksan kohdan listan ohjauskeinoista, jotka voisivat tuoda merkittäviä säästöjä:

  • Muutetaan hankintalakia siten, että asetetaan tarjouskilpailuun vaatimus kilpailun toteutumisesta. Mikäli tarjouksia tulisi vain yksi, kilpailutus pitäisi uusia. Vastaava uudistus Tšekissä tuotti 10 prosentin säästöt hankinnoissa, joita muutos koski.
  • Pyritään edistämään keskitettyjen hankintojen laajempaa käyttöä valtiolla, kunnissa ja hyvinvointialueilla. Hankintojen keskittäminen tuo tutkimusten mukaan 5–20 prosenttia säästöä. Hankintojen keskittämisessä on kuitenkin riski kilpailun pienentymisestä. Siksi meidän tulisi edellyttää, että yhteishankintayksiköt huomioivat kaikissa kilpailutuksissa kilpailuolosuhteiden hyödyntämisen ja markkinavaikutukset. Yhteishankintaan velvoittavia sääntöjä tai sopimuksia on useissa Euroopan maissa, kuten Espanjassa, Italiassa, Latviassa, Tanskassa, Unkarissa ja Virossa.
  • Säädetään hankintalaissa Espanjan ja Italian esimerkin mukaisesti, että niin sanottuja in house -hankintoja voidaan tehdä vain silloin, kun se on kustannustehokkaampaa kuin markkinoilla toimivat vaihtoehdot tai tähän on muu erityisen painava julkinen intressi. In house -hankinnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa esimerkiksi kunta ostaa omistamaltaan yhtiöltä palveluita tai tuotteita ilman kilpailutusta.
  • Velvoitetaan hankintayksiköitä toteuttamaan kaikista yli kymmenen miljoonan euron hankinnoista tuotantotavan analyysi, jossa arvioidaan hankintamallin soveltuvuus ja ennakoidaan kustannuksia. Lisäksi hankintayksikön pitää seurata arvon kehittymistä ja valvoa, ettei alkuperäinen budjetoitu arvo ylity. Suuria hankintoja koskevia toimia edellytetään myös muissa Euroopan maissa, kuten Belgiassa, Hollannissa, Ranskassa, Tšekissä ja Britanniassa.
  • Vähennetään suorahankintoja ja lisätään niiden läpinäkyvyyttä. Muutetaan hankintalakia siten, että suorahankinnasta ilmoittamatta jättämisestä voi tulla seuraamuksia, jos suorahankinnasta ei tehdä jo nyt pakollista jälki-ilmoitusta.
  • Vähennetään liian laajojen hankintakokonaisuuksien määrää. Muutetaan hankintalakia siten, että hankinta voidaan jättää jakamatta osiin vain erityisestä syystä ja tästä hankintayksikön ratkaisusta voi valittaa markkinaoikeuteen. Jo nyt hankintayksiköllä on velvollisuus perustella osiin jakamatta jättämisen syyt, mutta siitä ei voi valittaa. Hankintojen jakaminen osiin on pakollista esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa.
  • Vähennetään sopimusten perusteetonta muuttamista. Näitä ovat esimerkiksi sopimuskauden pidentäminen ja merkittävät lisätyöt, jotka eivät ole kuuluneet hankinnan alkuperäiseen kohteeseen. Muutetaan hankintalakia siten, että jo nyt pakollisen sopimusmuutosilmoituksen tekemättä jättämisestä voi tulla seuraamuksia. Näin on esimerkiksi Italiassa.

Kirjoittajat ovat laskeneet, että esitetyillä keinoilla on mahdollisuus saavuttaa hallituskaudella 2023–2027 yhteensä noin 500 miljoonan euron vuotuiset säästöt. Samalla he kuitenkin muistuttavat, että laskelmat pitävät sisällään merkittävää epävarmuutta. Epävarmuus johtuu kirjoittajien mukaan siitä, "että laskelmissa joudutaan arvioimaan sellaisten toimien vaikutuksia, joista ei ole näyttöä Suomen oloissa. Kyse on tutkimustiedon ja arvioiden perusteella tehdystä skenaariolaskelmasta".

 

JAA