Päämainos

Liikennevirasto kaipaa uusia rahoitusmuotoja

”Miljardihankkeet vaativat budjetin ulkopuolista rahoitusta”

07.09.2018
Teksti Esko Lukkari

Liikenneviraston pääjohtajan Kari Wihlmanin mukaan Suomen väylärahoituksessa on tarkasteltava rohkeasti uusia tapoja ja uusia rahoitusmuotoja.

”Miljardiluokan hankkeet: nopeat raideyhteydet Helsingistä Turkuun, Tampereelle ja Itä-Suomeen sekä pääradan parantaminen eivät toteudu ilman budjetin ulkopuolista rahoitusta. Myös Jäämeren radan ja Tallinnan tunnelin rahoitusta ja toteutusta on tarkasteltava uusista näkökulmista”, hän sanoo.

Wihlman tukee näin liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikköä Harri Pursiaista, joka esitti pari viikkoa sitten Savon Sanomien kolumnissaan uusien valtion budjetin ulkopuolisten rahoitusmuotojen käyttöä väylärahoituksen suurissa hankkeissa.

Wihlman puhui Väylät ja liikenne -seminaarin avajaistilaisuudessa Tampereella 5.9. Liikennevirasto jakoi puhereferaatin 5.9.

Väylien kehittämisen tämänhetkinen määrärahataso on Wihlmanin mukaan noin 450 miljoonaa euroa vuodessa, kun uusiin väylähankkeisiin vaadittaisiin Liikenneviraston mukaan tulevaisuudessa rahaa hiukan alle 60 miljardia euroa.

Hänen mukaansa väyliin investoiminen edistää koko maan kilpailukykyä ja ihmisten hyvinvointia. Suomen menestys perustuu pitkälti ulkomaankauppaan ja sen edellytyksenä ovat hyvät yhteydet keskeisille markkina-alueille.

”Toisaalta meidän on huolehdittava maamme sisällä alueiden ja seutujen saavutettavuudesta ja elinvoimaisuudesta”, hän sanoo.

Korjausvelka on erityishuoli

Liikenneviraston pääjohtaja on erityisen huolissaan korjausvelasta. Helmikuussa liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin johtama parlamentaarinen työryhmä esitti yksimielisesti perusväylänpidon määrärahojen pysyvää 300 miljoonan euron lisäystä. Tämä tarkoittaisi vähintään noin 1,3 miljardin euron vuosittaista perusväylänpidon rahoitusta.

Hallituksen budjettiriihessä viime viikolla sovittiin 49 miljoonan euron liikennepaketista, joka oli tervetullut, vaikkakin Wihlmanin mukaan täysin riittämätön korjausvelan näkökulmasta. Väyläverkon noin 2,5 miljardin euron korjausvelkaa on välttämättä vähennettävä.

”Pääosin vuosille 2016-18 jaksotettu miljardin euron korjausvelkapaketti pysäytti liikenneverkon korjausvelan kasvun, mutta vain hetkeksi. Mikäli lisäpanos ei jää pysyväksi, verkon kunnon huononeminen jatkuu ja esimerkiksi huonokuntoisten päällysteiden määrä kasvaa nopeasti”, hän varoittaa.

”Jos koko noin 50 000 kilometrin päällystetyn tieverkon kunto halutaan pitää nykytasolla, olisi vuosittainen rahoitustarve noin 190 miljoonaa euroa, eli yli 70 miljoonaa euroa nykytasoa korkeampi”.

Viime viikkojen julkisessa keskustelussa on ollut esillä toinen ajankohtainen esimerkki korjausvelan seurauksista: valtion reilusta 15 000 maantiesillasta noin 650 ja 2400 rautatiesillasta noin sata on luokiteltu huonokuntoisiksi. Ne tulisi joko peruskorjata tai uusia.

”Tilanne ei ole hyvä, mutta ei suomalaisilla ole syytä pelätä, huonokuntoiseksi määrittely ei tarkoita sitä, että sillan kantavuus on vaarassa. Liikenneturvallisuus varmistetaan säännöllisillä tarkastuksilla: tarkastamme yli 3 000 siltaa joka vuosi”, hän sanoo.

JAA