Talviliikenne panee tieverkon kunnon erityiskoetukselle

Professori Pauli Kolisoja Tampereen yliopistosta on huolissaan siitä, että infrarakenteiden mitoitus ei vastaa enää nykyliikenteen kuormia.

Rekkojen kokonaismassat ovat kaksinkertaistuneet verrattuna 1960- ja 1970-lukuihin, jolloin päätieverkko rakennettiin. Rekkaliikenteen ajosuorite eli ajetut kilometrit ovat kasvaneet vielä paljon tätäkin enemmän. Käytännössä teihin kohdistuva kokonaiskuormitus on siis kasvanut huomattavasti. 

Samalla tieverkon korjauspitovelka on kasvanut yli 2,5 miljardiin euroon.

Kun päällyste on kovan rasituksen jäljiltä huonossa kunnossa, se vaikeuttaa hoitotoimien käytännön toteuttamista – auraus, liukkaudentorjunta ja kuivatus eivät silloin onnistu optimaalisesti, vaikka urakoitsijat olisivat ammattitaitoisia. 

”Jos korjaamme vasta, kun rakenteet ovat jo rikki, olemme myöhässä. Se tulee myös kalliimmaksi”, Kolisoja painottaa.

Infra ry tiedotti Suomen talviliikenteen haasteista 20.11.

Talvihoidon menetelmät ovat kehittyneet 

Uudet teknologiat, datan hyödyntäminen, autonomiset koneet, tekoälyavusteinen keliennustaminen, konenäköä hyödyntävä laadunvalvonta ja uudet mittausmenetelmät mahdollistavat tarkemman tilannekuvan ja toimenpiteiden täsmäohjauksen. Osa mahdollisuuksista on jo käytössä, osa vasta tulevaisuutta.

Kolisoja tähdentää, että Suomen olosuhteissa tiestön haasteita ei korjata käytössä olevilla niukoilla tiemäärärahoilla. Jatkossa infrasektorilla tarvitaan erityisesti investointeja tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin, eli TKI-investointeja. 

”Pelkkä mittaaminen ei riitä. Tarvitsemme analyysiä ja synteesiä, joka kohdentaa oikeat toimenpiteet oikeisiin paikkoihin – ja mieluiten ennakoivasti”, hän korostaa.  

Säätiedon rooli kasvaa teiden talvihoidossa. Esimerkiksi Ilmatieteen laitoksella on kehitetty kunnossapidon toimenpide-ennusteita, ja koneoppimista hyödynnetään tiesäämallin suorituskyvyn parantamiseen. 

Tiestön talvihoitoluokat ja kullekin niistä määritetyt laatuvaatimukset linjaavat, miten teitä hoidetaan talvella.  

Talvitienhoidon luokitukset

Suomessa lähes 70 prosenttia liikenteestä kulkee kahdessa korkeimmassa hoitoluokassa. Niiden talvihoidosta vastaavilla urakoitsijoilla on tarkat vaatimukset koskien esimerkiksi ennakoivaa liukkauden torjuntaa ja tien pinnan kuntoa.

Seutu- ja hiljaisemmilla teillä, joissa liikennettä on tyypillisesti muutamista kymmenistä muutamiin satoihin ajoneuvoihin päivässä, vaatimukset ovat väljemmät ja vasteajat pidemmät. Tien pinta ei aina ole täysin pitävä, ja esimerkiksi polanteet sallitaan. Vähäliikenteisillä teillä liukkauden torjunta on myös haastavampaa, sillä liikenne itsessään auttaa liukkauden vähentämisessä. 

”Tienhoidon laatu korostuu etenkin raskaassa liikenteessä, joka käyttää vuorokauden ympäri eri tasoisia maanteitä ympäri Suomea. Kuljetussopimusten vaatimukset ovat kuuleman mukaan tiukat, ja rahti on saatava perille kelistä riippumatta”, Väyläviraston toimialajohtajaVirpi Anttila sanoo. 

Urakoiden toteutusta seurataan reaaliaikaisesti, ja asetetut laatuvaatimukset täyttyvät Anttilan mukaan silti melko hyvin. 

”Vuosittain saadaan lisäksi noin 120000 asiakaspalautetta tienkäyttäjiltä, joiden pohjalta laatua varmistetaan ja toimintaa kehitetään.”