Tie- ja rataverkon kunto on Suomen suuri haaste

Traficomin 9.1. julkaisemassa tilannekuvassa arvioidaan muun muassa tie- ja rataverkon korjaustarpeet, vesiliikenteen toimintaympäristön muutokset sekä sotilaallisen liikkuvuuden kasvava merkitys.

Maanteiden korjausvelka on noin 2,6 miljardia euroa. Koko valtion väyläverkon korjausvelasta noin 62 prosenttia kohdistuu tieverkolle. Vuonna 2024 huonokuntoisten pääteiden määrä saatiin pienenemään. Myös vähäliikenteisten teiden päällysteiden kunnon heikentyminen hidastui vuonna 2024.

”Suurimpana haasteena on laajan maantieverkon pitäminen riittävän hyvässä kunnossa. Erityisinä haasteina ovat vähäliikenteisen tieverkon kunto ja sen nopea heikkeneminen, siltojen ikääntyminen ja siitä seuraavat isot peruskorjaustarpeet", sanoo tiedotteessa liikennejärjestelmäasiantuntija Jukka Peura Väylävirastosta.

Päällystettyjen teiden rakenteellisen kunnon parantaminen edellyttää merkittävää panostusta vähäliikenteisillä teillä ja keskeisellä verkolla. Vaikka lisärahoitus päällystämiseen oli merkittävä 2024 ja 2025, vaatii laajan vähäliikenteisen maantieverkon korjaus pitkäjänteistä riittävää rahoitusta.

”Vaikka valtaosa korjausvelasta kohdistuu tiestölle, on myös huomattavasti suppeammalla rataverkolla merkittävää korjausvelkaa sekä peruskorjaustarpeita, joiden lykkääminen heijastuu rautateiden palvelutasoon”, sanoo liikennejärjestelmäasiantuntija Kaisa Reunanen-Krause Väylävirastosta.

Vesiliikenteen toimintaympäristö

Vesiväylät poikkeavat merkittävistä tie- ja rautatieliikenteestä, eikä korjausvelkakaan ole samalla tavoin vesiväylien haasteena. Sisävesiliikenteen merkitys on kasvanut jonkin verran viime vuosina ja mm. raakapuukuljetukset ovat lisääntyneet. Vesiliikenteen haasteet liittyvät korjausvelkaa enemmän toimintaympäristön muutoksiin.

”Talvimerenkulun turvaamiseen tulevaisuudessa linkittyy jäänmurtokaluston vanheneminen sekä kauppamerenkulun alusten muutokset suorituskyvyssä jäissä kuljettaessa, kun alukset optimoidaan erityisesti avovesissä kulun osalta mahdollisimman energiatehokkaiksi. Avustustarve siis vain kasvaa jatkossa, samalla säävaihtelut lisääntyvät ja jääolot muuttuvat ilmastonmuuttumisen myötä yhä vaikeammin ennakoitaviksi”, toteaa merenkulkuyksikön päällikkö Helena Orädd Väylävirastosta.

Haasteita lisää myös suunnitelmat laajoista merituulipuistoista ja näiden yhteensovittaminen erityisesti talvimerenkulun kanssa Pohjanlahdella.

Liikenteenhallintaa arvioitiin ensikertaa

Tilannekuvan päivityksessä on ensimmäistä kertaa julkaistu tilannekuva maantieverkon liikenteenhallinnasta. Liikenteenhallinta tukee liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Sen avulla voidaan reagoida nopeasti esimerkiksi keli- ja ruuhkatilanteisiin. 

"Järjestelmät tarjoavat viranomaisille ja suunnittelijoille myös luotettavaa dataa liikenteen kehityksestä ja tarpeista", sanoo liikenteenhallinnan asiantuntija Petri Antola Väylävirastosta.

Maantieverkolla on noin 1000 automaattista valvontapistettä, joissa poliisi voi mitata nopeuksia. Kelinseurannassa on puolestaan noin 440 tiesääasemaa ja noin 750 kelikameraa. Lisäksi liikennekameroita on yli 900. Tämä mahdollistaa ennakoivan kunnossapidon sekä liikennetilanteen reaaliaikaisen arvioinnin. Liikenteen mittaukseen käytetään noin 500 automaattista pistettä (LAM), joiden avulla seurataan muun muassa ajoneuvoluokkia, ajonopeuksia sekä ruuhkautumista. Lisäksi mitataan kevyen liikenteen ja raskaan liikenteen määrää.

Sotilaallisen liikkuvuuden merkitys kasvanut

Sotilaallisen liikkuvuuden merkitys on kasvanut turvallisuusympäristössä tapahtuneiden muutosten ja Suomen Nato-jäsenyyden myötä. Sotilaallisen liikkuvuuden mahdollistamiseksi liikenneinfrastruktuuria on kehitettävä siten, että se mahdollistaa nopeasti laajamittaisetkin joukkojen ja materiaalin siirrot. Tämä edellyttää, että liikenneväylät, niiden solmukohdat, rajanylityspaikat, satamat ja lentokentät vastaavat esimerkiksi raskaiden sotilaskuljetusten edellyttämiä teknisiä vaatimuksia. Meriliikenteessä on keskeistä varmistaa myös talvimerenkulun toimivuus.

"Vallitsevassa turvallisuustilanteessa liikenneinfrastruktuuria on kehitettävä osana pohjoismaista ja koko Euroopan laajuista liikennejärjestelmää. Tämä edellyttää kansallista kehittämistä ja kansainvälisen yhteistyön tiivistämistä mm. Pohjoismaiden kesken", sanoo erityisasiantuntija Marko Mäenpää Traficomista.

Käytännössä sotilaallinen liikkuvuus perustuu olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämiseen eli ns. kaksoiskäyttöön, jossa liikenneverkko palvelee sekä siviili- että sotilaskäyttöä. Esimerkiksi suurille erikoiskuljetuksille mitoitettu tieverkko palvelee osaltaan myös sotilaiden kuljetustarpeita. Kaksoiskäyttöä palvelevien infrakohteiden parantamiseen on mahdollista saada tukea liikennehallinnon varsinaisen rahoituksen ulkopuolelta.