Väylä etsii ratkaisuja päällysteongelmiin

Paremmalla tienpidolla teiden pinnoitteille voi saada jopa 15 vuotta lisää ikää ja 34 prosentin kustannussäästöt.

05.04.2019
Teksti Esko Lukkari

Surkeaan kuntoon päässeistä tienpinnoista kärsiville autoilijoille voi olla luvassa helpotusta tulevaisuudessa. Käynnissä olevalla kymmenvuotisella PEHKO-projektilla testataan päällysteongelmia ja tavoitteena on aiempaa kestävämpien pinnoiteratkaisujen löytäminen.

Kymmenvuotinen tutkimusprojekti PEHKO antaa toivoa paremmista päällysteratkaisuista. PEHKOn pilottikohteiden tulokset lupaavat 16–34 prosenttia säästöä kustannuksissa ja päällysteen kestolle jopa 10–15 vuotta lisäaikaa.

Väylä tiedotti projektista verkkosivuillaan 28.3.

2015 käynnistyneessä projektissa tutkitaan päällystettyjen teiden elinkaarikustannuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Väylän, Lapin, Keski-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskusten sekä Roadscanners Oy:n yhteinen tutkimus- ja kehitysprojekti on nimeltään PEHKO (Päällysteiden ennakoivan hoidon ja kunnostuksen ohjelmointi).

PEHKOn kohteet ja ajankohdat ovat: Lapin tieverkko kattaa Kemi-Tornio hoitoalueen päällystetyt tiet sekä Rovaniemen hoitoalueen päätiet, yhteensä 1252km. Projektin ajoittuu vuosille 2015–2025. Keski-Suomen alue kattaa Karstulan hoitoalueen päällystettyjä teitä 410 km. Projekti ajoittuu vuosille 2015–2025. Uusimaan kohteeseen kuuluu 860 km pääasiassa Hyvinkään hoitoalueen tiestöä. Projekti toteutetaan vuosina 2018–2028.

PEHKON tavoitteena on kehittää päällystetyn tieverkon hoidon ja ylläpidon menetelmiä ja tuottavuutta niin, että tieverkon kunto paranee tai ainakin pysyy samana aiempaa pienemmillä resursseilla. Huonokuntoisten tiepäällysteiden määrän kasvu halutaan katkaista lisäämällä päällysteiden käyttöikää.

Talvikunnossapito tärkeää

Oikein toteutettu teiden talvikunnossapito on havaittu edullisimmaksi keinoksi teiden pinnoitevaurioiden torjumiseen.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen projektipäällikkö Niklas Nevalaisen mukaan Hyvinkäällä viime kesänä käynnistyneessä pilotissa panostetaan erityisesti teiden kuivatukseen. Parhaita keinoja ovat lumivallien kaadot ja sohjo-ojien tekeminen.

”Aluevastaavilta on tullut palautetta siitä, että sumupaalut, liikennemerkit ja kaiteet tuottavat hankaluuksia talvikunnossapidossa. Sopivaa kalustoa näiden kohteiden ympäriltä lumen auraamiseen löytyy niukasti. Kun lumi sulaa niiden ympärillä, kosteus valuu tien rakenteisiin heikentämään tien pohjaa”, hän sanoo verkkosivun jutussa.

Keski-Suomen ELY-keskuksen yksikön päällikkö Jari Mikkonen on seurannut PEHKOn talvikunnossapidon toimenpiteitä Karstulassa jo usean vuoden. Hänestä on kiistatonta, että lumivallin kaato hidastaa urien syntyä ja syvenemistä selvästi.

”Kun vesi saadaan pois tieltä tai rakenteesta, niin sillä on vaikutus tien kuntoon. Huolellisen lumien kaadon voi tehdä ainakin viisi kertaa, ennen kuin koossa on vaurioituneen päällysteen korjaushinta. Laitteita perusteelliseen puhdistukseen on olemassa. Karstulassa pyöräkuormaajan kauhassa oli luukku, joka mahdollisti lumen poiston myös sumupaalun kohdalta. Tämä näkyi heti tien epätasaisuuden mittaustuloksissa”, hän sanoo.

Jos tienreunojen lumipenkat jätetään ajamatta, lumet sulavat ajotielle ja vauhdittavat reunapainaumien syntyä. Kun penkkojen kaatoja tehtiin tammikuun puolesta välistä alkaen, tie pysyi paljon paremmassa kunnossa.

Lapin ELY-keskuksen yksikön päällikkö Olli Mourujärvi on todennut saman Lapin pilottikohteissa.

”Laskennalliset kustannussäästöt oikein toteutetulla talvikunnossapidolla ovat merkittävät. Silläkin on merkitystä, että lumet työnnetään syrjään sumupaalujen ja aurausviittojen ympäriltä sekä kaiteiden takaa. Urakoitsijoilla on työkaluja, joilla kaiteiden taustat saadaan hoidettua. Paras tulos saadaan, kun lumi ja polanne hoidetaan pois riittävän laajasti ja päällysteen pinnan tasolle asti. Päällysteen urautuminen vähenee selvästi”, hän sanoo.

Jopa 15 vuotta lisäaikaa

PEHKO-projektissa tieosuus tutkitaan TSD-, maatutka- ja laserskannausmittauksin. Projektissa on käytetty Roadscanners Oy:n kansainvälisestikin palkittua teiden tutkimiseen erikoistunutta tekniikkaa. Näin saadaan selville muun muassa missä ja kuinka paljon tiessä kosteutta on. Kosteus pehmentää maata, joten havainnoimalla kosteat kohdat mittauksen avulla, osataan pureutua ajoissa juuri oikeisiin kohtiin.

Etenkin Pohjois- ja Keski-Suomen tieosuuksilla tutkimus on osoittanut, että uusimistarvetta voidaan siirtää jopa 10–15 vuotta normaalia edemmäksi oikeilla toimilla. Tien pitäminen kuivana vähentää rakenteiden murtumista ja aiempaa paksumpi ja yhtenäinen päällyste kestää kuormitusta aivan eri tavalla, kuin ohuen kerroksen paikkailu lyhyiltä pätkiltä.

Tierummut ja kalliopohja

Tien rakenteen tulisi olla mahdollisimman yhtenäinen, jotta siihen kohdistunut rasitus jakautuisi tasaisesti. Mikkonen kertoo Karstulassa saadun selkeitä tuloksia tästä.

”Mittaustulosten mukaan etenkin pohjamaan vaihtuessa ja tierumpujen kohdalla tierakenne vaihtelee ja vaikuttaa tiepäällysteeseen. Vauriot syntyvät usein niiden paikkeille.”

Mikkosen mukaan kalliopohjalle rakennettujen tieosuuksien ohjeistus on ollut puutteellista. Tielle on voitu tehdä liian kevyet ja huonosti kuivavat rakenteet. Pehmeikköjen kohdilla noin 300 mm:n syvyyteen asennetut teräsverkot ovat osoittautuneet hyväksi ratkaisuksi. Olennaista on, että siirryttäessä esimerkiksi kalliopohjalta kantavalle maapohjalle tai pehmeiköille,tien rakenteiden kantavuus pitäisi saada samalle tasolle ennen koko tieosuuden päällystystä, jotta päällysteen pitkäaikaiskestävyys voitaisiin taata.

Raskas ajoneuvo voi murjoa päällystettä kuopan jäljitä jopa 200 metriä. Kun ajoneuvo ajaa tien reunassa olevaan kohoumaan tai kuoppaan, auto alkaa kevyesti huojua. Ajoneuvon huojunta jatkuu tärskyn suuruudesta riippuen varsin pitkään. Tämä aiheuttaa aaltomaista kulumaa tien pintaan jopa noin kahdensadan metrin matkalla.

”Ruotsissa toteutetut tutkimukset kertovat, että tuolla 200 metrin matkalla sattuu keskimääräistä enemmän raskaiden ajoneuvojen onnettomuuksia”, Mikkonen kertoo.

JAA