EU-direktiivit muuttavat pakkaamisen suuntaa
Pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja Antro Säilän mukaan EU-sääntely on tehty liian nopealla aikataululla: "Pelkään, että tässä käy huonosti ja sääntelystä seuraa lähinnä viherpesua sekä ympäristölle enemmän ongelmia kuin hyötyjä".
04.04.2022
Teksti Helena Raunio
Pakkaamisessa on pitkään vaikuttanut trendi, jossa pakkausmateriaaleja kevennetään ja ohennetaan. Hyötykuormaa pyritään parantamaan, esimerkkinä loputtomasti kierrätettävä alumiininen juomatölkki, joka painaa vain 10 grammaa ja sisältö 300 grammaa.
Etenkin muovin käytön vähentäminen on saanut yritykset suuntaamaan kohti kuitupohjaisia materiaaleja.
”Muoveja on kehitetty ratkaisemaan sellaisia ongelmia, mitä luonnonmateriaaleilla ei pystytty ratkaisemaan. EU on päättänyt vähentää muoviroskan määrää vähentämällä muovien käyttöä. Sääntely on tehty niin nopealla aikataululla ja tunnepohjalta, ilman, että olisi kunnolla selvitetty muovien käyttöä ja kulutusta”, harmittelee Pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja Antro Säilä.
Kertakäyttömuovien haittojen ehkäisyyn keskittyvä SUP-direktiivi (Single-Use Plastics) ei perustu Säilän mukaan mihinkään muuhun kuin uskomuksiin ja luuloihin. Kansallisilla toimenpiteillä on pyrittävä vähentämään etenkin syömävalmiin ruoan pakkaamiseen käytetyn muovin määrää markkinoilla.
”Eri maissa tämä on aiheuttanut epäselvyyttä: vuoteen 2026 mennessä pakkauksia pitäisi vähentää merkittävästi, mutta edelleen on epäselvää, mistä pakkauksista edes puhutaan.”
Pakkausmateriaalien kehittäjien harmiksi EU määritteli myös kaikki synteettiset polymeerit muoveiksi ja myös kaikki kemiallisesti modifioidut luonnonpolymeerit ovat muoveja. Näin ollen Suomessa tehty pitkäjänteinen kehitystyö muovin korvaamiseksi esimerkiksi selluloosapolymeerillä luokitellaan muoviksi, vaikka se tehtäisiin puusta.
Samaan aikaan EU:ssa on viety eteenpäin kierrätysdirektiiviä, jonka tavoitteena on saada entistä isompi prosentti materiaaleista kierrätettyä.
”Siis materiaalia pitää vähentää ja samalla entistä suurempi osuus materiaalista kierrättää, joten nämä lyövät toisiaan näpeille.”
Pakkausyhdistyksen nokkamies muistuttaa, että pakkaaminen on yrityksille kustannus. Sen vuoksi olisi järjetöntä, jos ne tuhlaisivat pakkausmateriaalia.
”Liikkeelle olisi pitänyt lähteä satsaamalla tieteeseen ja tutkimukseen. Pelkään, että tässä käy huonosti ja sääntelystä seuraa lähinnä viherpesua sekä ympäristölle enemmän ongelmia kuin hyötyjä.”
Esimerkiksi muovisille jugurttipikareille ei ole löytynyt vielä korvaavaan vaihtoehtoa. Kiertotie onkin sitten niin sanottu ryhmäpakkaus: jos jugurtinvalmistaja laittaa näitä neljä yhteen, niin kyse ei olekaan enää kertakäyttöpakkauksesta.
Huomio koko ketjuun
Pakkausyhdistyksen mielestä pakkaamista säädeltäessä pitäisi ottaa huomioon kokonaisympäristövaikutukset, jolloin myös pakatun tuotteen ympäristövaikutukset olisivat huomioitu.
”Vaihtoehto ei ole se, että lopetetaan pakkaaminen kokonaan. Sen vuoksi pitää tehdä vaihtoehtoisia laskelmia eri materiaalien ympäristövaikutuksista koko tuotteen elinkaaren ajalta.”
EU:ssa on tavoitteena siirtyä myös uudelleen käytettäviin pakkauksiin:
”Jos siirrymme ruoan pakkaamisessa Kiinassa tehtyihin keramiikka-astioihin, joita pestään ja kuljetetaan, kasvaa myös veden ja pesuaineiden kulutus. Olisiko se ympäristöystävällisempi vaihtoehto verrattuna kuitumateriaalista valmistettuihin kertakäyttökäyttöastioihin, joiden materiaali kiertää tehokkaasti”, ihmettelee Säilä.
AVAINSANAT
pakkaukset