Valion maitotilat laskivat maidon hiilijalanjäljen

Valio on tutkituttanut maitotilojensa hiilijalanjäljen. Tilat käyttivät laskennassa Valion kehittämää Valio Carbo -ympäristölaskuria. Suomalaisen maitotilan hiilijalanjälki näyttäisi olevan selvästi FAO:n globaalia keskiarvoa alempi.

Viime vuoden aikana tutkitut tuhat tilaa edustavat 35 prosenttia Valion vastaanottamasta maidosta ja 28 prosenttia koko maan maitotuotannosta.

Valion maitotilojen raakamaidon keskimääräinen hiilijalanjälki oli 1,06 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia maitolitraa kohti. Maidon hiilijalanjäljen globaali keskiarvo on FAO:n mukaan noin 2,5 CO2-ekvivalenttia per litra eli reilusti tuplat suomalaistiloihin verrattuna.

Valio tiedotti asiasta 24.1.

Valio aikoo nollata maidontuotannon arvoketjun hiilijalanjäljen vuoteen 2035 mennessä. Suurimmat päästövähennykset syntyvät tiloilla, sillä alkutuotannossa muodostuu noin 85–95 prosenttia maidon ilmastovaikutuksista. Valio aikoo vähentää päästöjä myös omassa tuotannossa eli tehtaissa, kuljetuksissa ja pakkauksissa.

Neljä vuotta mittaria tehty

Valion kehityspäällikkö Aleksi Astaptsev on kehittänyt hiilijalanjälkilaskentaa neljä vuotta ja kouluttanut 1 800 maitotilallista ympäristölaskurin käyttöön. Hänen mukaansa elintarvikkeiden yksittäiset hiilijalanjälkiluvut ovat pahimmillaan harhaanjohtavia ja turhia, sillä ne eivät kerro mitään ilman kontekstia ja tietoa siitä, miten laskenta on tehty. 

”Hiilijalanjälkilaskentaa voi tehdä hyvin monella eri tavalla, ja tulos riippuu siitä, millainen laskutapa valitaan. Myös tuotanto-olot tiloilla vaikuttavat maidon hiilijalanjälkeen. Valion meijereihin kuljetetun maidon hiilijalanjälki vaihtelee tyypillisesti välillä 0,7–1,4 CO2-ekvivalenttia per litra. Teemme laskentaa tarkimmalla mahdollisella tasolla ja jokaisen tilan todellisilla luvuilla”, Aleksi Astaptsev sanoo tiedotteessa.

Erilaisten laskutapojen lisäksi maataloustuotteiden elinkaariarvioinnista puuttuvat vielä maaperävaikutukset, eli kuinka paljon maa sitoo tai päästää hiiltä. Vielä ei ole riittävästi tutkittua tietoa siitä, kuinka paljon kivennäismailla voidaan sitoa hiiltä ympärivuotisen nurmiviljelyn avulla, eikä toisaalta siitä, kuinka paljon päästöjä turvepeltojen viljelystä aiheutuu. Hiilijalanjälkilaskennassa ei myöskään huomioida ravintoarvoja. Yksittäisten tuotteiden sijaan on huomioitava kokonaisuus eli koko ateria ja sen ravintoaineet. 

”Emme syö kiloja, vaan ravintoaineita, joilla pyrimme mahdollisimman tasapainoiseen ravitsemukseen. Täysin erilaisten tuotteiden vertailu ei ole järkevää, sillä eihän kukaan syö vaikkapa kiloa juustoa tai kiloa perunaa päivässä”,  Astaptsev sanoo.

Laskurista hyvää palautetta

Laskurin avulla maitotilallisille avautuu kokonaiskuva tilan ympäristövaikutuksista. Tulos muodostuu maitotilan toimista: hiilijalanjälkeen vaikuttavat peltohehtaarien määrä, nurmiviljelyn määrä, karjan koko, lehmien elinikä ja tuottavuus, tilalla käytetty energia ja polttoainemäärä sekä karjan rehu.  

Maitotilayrittäjiltä on tullut Valion mukaan erittäin hyvää palautetta. Laskuri on helppo käyttää ja moni maitotilallinen on ilahtunut, kun ulos on reilusti odotettua pienempi. 

”Suomalaiset kuluttajat ovat yhä ympäristötietoisempia. Meille on tärkeää, että voimme olla mukana ratkaisemassa ruuantuotannon ilmastovaikutuksia ja saamme tuottaa maitoa, josta valmistettuja tuotteita voi ostaa hyvillä mielin myös tulevaisuudessa. Uskomme, että yhä suurempi osa kuluttajista arvostaa työtämme”, sanoo maitotilayrittäjä Rami Rauhala Sievistä.

”Tavoitteena vuodelle 2021 oli, että 500 maitotilaa käyttää laskuria. Iloksemme kiinnostus hiilijalanjälkilaskentaa kohtaan on ollut niin suurta, että tuplasimme tavoitteen viime vuoden aikana. Tavoitteemme mukaan vuonna 2024 kaikki Valion 4000 tilaa on laskenut tuottamansa maidon hiilijalanjäljen, Astaptsev sanoo

Kompensaation sijaan aitoja tekoja omien päästöjen pienentämiseksi

Aleksi Astaptsev kokee, että yritysten tulisi toimia kunnianhimoisesti omien päästöjensä mittaamisessa, raportoinnissa ja pienentämisessä.

”Monen tuotteen kyljessä kerrotaan, että tuotteen päästöt on hyvitetty. Hyvitykset osoitetaan kompensoimalla eli hyvittämällä aiheuttamiaan päästöjä. Hyvitykset osoitetaan tyypillisesti oman tuotantoketjun ulkopuolelle, esimerkiksi metsityshankkeisiin kehitysmaissa. Tämä ei muuta tuotteen todellista hiilijalanjälkeä, ja siksi kompensaatiota ei Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n ohjeistusten mukaan saa sisällyttää hiilijalanjälkeen, vaan puhutaan nimenomaan hiilijalanjäljen hyvittämisestä. Tuottajien olisi ensisijaisesti vältettävä päästöjen muodostumista, sitten pienennettävä niitä ja vasta lopuksi kompensoitava”, hän summaa.