VTT:n tutkimusprofessori Jari Kiviaho: Euroopan vetytuotantoon liittyy useita haasteita

VTT:n tutkimusprofessori Jari Kiviahon mukaan Euroopan nykyinen tuotantokapasiteetti ei todennäköisesti riitä EU:n tavoitteisiin lisätä uusiutuvan vedyn tuotantoa vuoteen 2030 mennessä. 

Kiviaho sanoo, että Euroopan elektrolyysilaitteiden valmistajien nykykapasiteetilla voidaan tuottaa enintään 23,4 gigawatin määrä laitteita vuoteen 2030 mennessä olettaen, että niitä tuotetaan täydellä kapasiteetilla seuraavien seitsemän vuoden ajan. 

Kiviaho kertoo näkemyksistään VTT:n verkkosivun blogissa 21.8.

Kapasiteettia on pakko lisätä

REPowerEU-suunnitelman tavoite – 10 miljoonaa tonnia vetyä vuosittain – edellyttäisi elektrolyysilaitteiden tuotantoa noin 100–120 GW:n edestä. Siksi tuotantokapasiteetin lisääminen on välttämätöntä, jos Eurooppa tavoittelee omavaraisuutta elektrolyysilaitteiden valmistuksessa. Tilanne ei ole Kiviahon mukaan toivoton: eurooppalaiset laitevalmistajat aikovat laajentaa kapasiteettia 27,8 GW:lla vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2025 valmistuskapasiteetti olisi lähes 10 GW vuodessa. 

Vähäpäästöinen vety on merkittävä keinona vähentää hiilipäästöjä aloilla, joilla se on muutoin vaikeaa. Viimeaikainen globaali energiakriisi on hänen mukaansa lisännyt kiinnostusta vähäpäästöiseen vetyyn. 

Tuotantoa on nopeutettava 

Vuonna 2022  vetyä käytettiin maailmanlaajuisesti 95 miljoonaa tonnia, mikä on lähes kolme prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, mutta sitä käytetään yhä perinteisiin tarkoituksiin. 

Kasvu oli Kiviahon mukaan voimakasta kaikilla merkittävillä kulutusalueilla lukuun ottamatta Eurooppaa, jonka teollisuus kärsi maakaasun hintojen voimakkaan nousun vuoksi. Vähäpäästöisen vedyn käyttö lisääntyy nykyisissä sovelluksissa hyvin hitaasti: sen osuus vedyn kokonaiskysynnästä on vain 0,7 prosenttia, ja sen käyttö on kaukana ilmastotavoitteista. 

Kiviaho muistuttaa, että jotkut ovat epäilleet, miten realistisia EU-tason vetysuunnitelmat ovat: Vedyn koko arvoketjussa on haasteita EU-komission toimista huolimatta, eikä EU todennäköisesti saavuta uusiutuvan vedyn tuotantoa ja tuontia koskevia vuoden 2030 tavoitteitaan. Tarkastajat vaativatkin tavoitteiden tilannearviointia, jotta EU:n tavoitteet vastaavat todellisuutta ja varmistetaan, että EU:n tulevat strategiset valinnat eivät heikennä keskeisten teollisuudenalojen kilpailukykyä tai luo uusia riippuvuuksia. 

”Vihreä vety ei ole oikotie onneen” 

Kiviaho sanoo, että viime aikoina on puhuttu vetypäästöjen mahdollisesta ilmastoa lämmittävästä vaikutuksesta. Vaikka vetyä ei tarkoituksellisesti päästetä ilmakehään käytön aikana eikä vety ole kasvihuonekaasu, vetyvuodot vaikuttavat ilmakehän kemiaan ja vaikuttavat epäsuorasti ilmaston lämpenemiseen. 

Vetypäästöt ilmakehään vaikuttavat muiden kasvihuonekaasujen – metaanin, otsonin ja vesihöyryn – elinkaareen, mikä lämmittää ilmastoa epäsuorasti lyhyellä aikavälillä. Sen ilmastovaikutusten minimoimiseksi vuotoja tulisi minimoida ja estää. Häviöiden arvioidaan tällä hetkellä vaihtelevan paineistetun vedyn muutamasta prosentista (1–4 %) nesteytetyn vedyn 10–20 prosenttiin. Sekä vedyn ilmastoa lämmittävään vaikutukseen että vetytalouden kehittämisen vuotomääriin liittyy suurta epävarmuutta. Vetypäästöt ovat kuitenkin paljon pienemmät kuin hiilidioksidi- ja metaanipäästöt.