Uusi paljon kiistelty hankintalaki astui voimaan 18.6. Lain tavoitteena on hallituksen mukaan lisätä kilpailua julkisissa hankinnoissa ja rajoittaa sidosyksiköiden käyttöä. Opposition mukaan laki tuo kunnille ison lisälaskun.
Julkisia hankintoja tehdään noin 38 miljardilla eurolla vuodessa. Kilpailu julkisissa hankinnoissa on kuitenkin verrattain vähäistä: 40 prosenttiin kilpailutuksista osallistuu enintään kaksi tarjoajaa.
Laista kaksi eri käsitystä
”Saamme voimaan lukuisia pitkään kaivattuja ja erittäin merkittäviä parannuksia julkisten hankintojen valmisteluun ja kilpailun lisäämiseen. Parannamme erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisten hankintojen kilpailutuksiin ja varmistamme, että verorahoja käytetään järkevästi. Toimivat markkinat ja reilu kilpailu ovat avainasemassa talouskasvun vauhdittamisessa”, työministeri Matias Marttinen sanoo ministeriön tiedotteessa.
Eduskunnan poliittinen oppositio on kritisoinut lakia ja uhannut jopa kaataa sen, kun hallitus vaihtuu. Sdp:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin mukaan laki aiheuttaa kunnille satojen miljoonien kustannukset. Kuntaliitto on arvioinut lisäkustannuksiksi jopa 600 miljoonaa euroa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan lisäkustannus voisi olla 65-144 miljoonaa euroa.(Lähde: HS 2.6. ja Kustos ry 18.5.)
Lisää kilpailua hankintoihin
Uusi laki kannustaa tiedotteen mukaan markkinoiden parempaan huomioimiseen tarjouskilpailun valmistelussa. Avoimella menettelyllä toteutettu, niin sanotun EU-kynnysarvon ylittävä tarjouskilpailu on jatkossa lähtökohtaisesti uusittava, jos kilpailutuksessa on vain yksi tarjoaja. Jos hankinta on valmisteltu markkinakartoitusta hyödyntäen, kilpailutusta ei tarvitsisi uusia. Markkinakartoituksen tekeminen on jatkossakin vapaaehtoista.
Jatkossa suuremmat julkiset hankinnat tulee jakaa osiin, jotta pienemmillä yrityksillä on enemmän mahdollisuuksia osallistua kilpailuihin.
Sidosyksiköiden käyttöä rajataan
Julkiset toimijat ovat voineet aiemmin tehdä niin sanottuja in-house -hankintoja eli hankintoja sidosyksiköiltään kilpailuttamatta. Jatkossa hankintayksikön tulee omistaa vähintään 10 prosenttia yhtiömuotoisesta sidosyksiköstä, jotta hankintayksikkö voi hyödyntää sidosyksiköitä tarvitsemiensa palvelujen ostamisessa.
”Markkinoiden toimivuutta haittaavat kymmenien ja satojen osakkaiden sidosyksikköyhtiöt erityisesti tukipalvelualoilla, joilla on olemassa toimivat yksityiset markkinat. Muutos lisää kilpailua, mutta samalla varmistamme, että kunnilla ja hyvinvointialueilla on jatkossakin vaihtoehtoja palveluiden järjestämiseen”, Marttinen sanoo.
Hankintayksiköiden on tiedotteen mukaan jatkossakin mahdollista tuottaa itse palveluita ja ostaa sidosyksiköiltä ulkoisten kilpailutusten lisäksi. Kunnat ja hyvinvointialueet voivat hyödyntää yhteishankintoja ja muodostaa hankintarenkaita, joissa useampi toimija hyödyntää samaa kilpailutusta.
Vaatimus sidosyksiköiden vähimmäisomistuksesta ei koske pieniä, lakisääteistä tehtävää hoitavia sidosyksiköitä, kuten kirjastojen tietojärjestelmäpalveluita, eikä vesihuoltolaitoksia. Jätehuoltoa koskeva poikkeus on tarkoitus säätää osana valmistelussa olevaa jätelain uudistusta.
Säännöstä sidosyksiköiden vähimmäisomistuksesta sovelletaan porrastetusti. Tarkoituksena on turvata palvelujen jatkuvuus sekä antaa hankintayksiköille aikaa sopeuttaa toimintansa ja markkinoille edellytyksiä vastata hankintayksiköiden tarpeisiin.
Olemassa olevia sidosyksiköitä voidaan hyödyntää omistusosuudesta riippumatta 30.6.2027 saakka. Terveyspalveluissa sidosyksiköiden kanssa tehtyjä sopimuksia voidaan hyödyntää pidempään. Tietyissä yksittäistapauksissa sidosyksiköiden kanssa tehdyt sopimukset voivat olla voimassa vuoteen 2030 saakka.
