Sahateollisuuden vaikea suhdannetilanne jatkui vuoden kolmannella neljänneksellä. Sahatavaran kysyntä on pysynyt vaisuna kansainvälisillä markkinoilla ja kotimaassa. Samalla korkeat raaka-aine- ja logistiikkakustannukset rasittivat yritysten kannattavuutta. Merkittävää käännettä parempaan ei ole näkyvissä.
Yritysten tuotanto oli tammi–syyskuussa noin 8,7 miljoonaa kuutiometriä sahatavaraa eli yhtä prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Kolmannella neljänneksellä tuotanto kasvoi hieman edellisvuodesta, mutta alkuvuoden tuotanto jäi viime vuoden tasosta.
Tuotantoa kasvatettu
Useat alan yritykset ovat investoineet viime vuosina merkittävästi tuotantonsa kasvattamiseen, mutta heikko suhdanne on pitänyt kapasiteetin käyttöasteen matalana.
Sahatavaran ja sahateollisuuden puutuotteiden vienti on jatkunut edellisvuotta heikompana. Tammi–elokuussa vienti oli 5,9 miljoonaa kuutiometriä, mikä oli noin 207 000 kuutiometriä (3 %) vähemmän kuin edellisvuonna. Viennin arvo laski 1 % ja oli tammi–elokuussa yhteensä 1,3 miljardia euroa.
”Sahatavaran kysynnälle keskeinen asuntorakentaminen ei ole elpynyt Suomessa eikä merkittävillä Euroopan markkinoilla. Vaikka rakentamisessa nähdään paikoin kasvua, se ei ole heijastunut sahatavaran kysyntään. Yrityksille tilanne on vaikea, koska kustannustaso on edelleen korkea”, Sahateollisuus ry toimitusjohtaja Tino Aalto toteaa tiedotteessa 9.11.
Logistiikan korkeat kustannukset
Kansainvälisen kaupan epävarmuus ja geopoliittiset jännitteet ovat ylläpitäneet korkeita logistiikkakustannuksia. Suomen sahateollisuus on erityisen riippuvainen kansainvälisistä kuljetuksista, sillä noin 80 prosenttia tuotannosta viedään yli 70 maahan. Pitkät kuljetusmatkat keskeisille vientimarkkinoille korostavat logistiikan merkitystä yritysten kilpailukyvyssä.
Logistiikkakustannukset muodostavat noin 15 % sahan kokonaiskustannuksista ja puunkorjuun kustannukset sen lisäksi 8 %. Kotimassa polttoaineen hinta on noussut vuodessa 52 % (09/26) ja kuljetuskustannukset sen myötä 17 %. Vientikuljetusten osalta nousu on ollut vastaavaa. Puunkorjuussa polttoaineiden nousu on ollut vielä suurempaa 66 % ja korjuukustannukset ovat nousseet noin 12 %.
”Suomalaiset sahat kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla muiden tuottajamaiden kanssa. Pitkät kuljetusmatkat ja korkeat logistiikkakustannukset ovat meille huomattava kilpailukykyrasite”, Aalto sanoo.
Raaka-aineen korkea kustannustaso haastaa kannattavuutta
Sahateollisuuden kannattavuutta rasittaa myös tukkipuun korkea hintataso. Sahatavaran vientihinnat eivät ole kehittyneet samaa tahtia raaka-ainekustannusten kanssa. Tukkipuun hintataso on pysynyt korkeana, vaikka sahatavaran lopputuotemarkkinoilla kysyntä on ollut jo pitkään heikkoa.
Metsänomistajien ja sahateollisuuden menestys ovat pitkällä aikavälillä sidoksissa toisiinsa. Kotimaisen puun kysynnän, uusien investointien ja metsänomistajien puukauppamahdollisuuksien kannalta on olennaista, että Suomessa toimii kansainvälisesti kilpailukykyinen ja kannattava puunjalostusteollisuus.
”Metsänomistajille viime vuosien tukkipuun hintakehitys on ollut myönteistä, mutta samaan aikaan puuta jalostavien yritysten kannattavuus on ollut todella kovalla koetuksella. Sahateollisuuden toimintaympäristöä ei voi tarkastella irrallaan kansainvälisistä lopputuotemarkkinoista. On myös metsänomistajien pitkän aikavälin etu, että Suomessa on vahva sahateollisuus. Ja se ei ole mahdollista ilman hyvää kustannuskilpailukykyä”, Aalto muistuttaa.
Sahateollisuus ry edustaa teollisen mittakaavan sahayrityksiä. Suomessa tuotetaan n. 12 miljoonaa kuutiota sahatavaraa vuosittain. Vientiin tuotteista lähtee n. 80 % yli 70 maahan ja viennin arvo on ollut n. 2-3 miljardia euroa viime vuosina. Sahateollisuuden arvoketjussa työskentelee n. 30 000 henkilöä Suomessa.
